Kaivosmatka Norrbotteniin: matkapäiväkirja

Kolmen päivän matkamme Pohjois-Ruotsiin vei meidät tutustumaan Norrbottenin kaivosteollisuuteen paikan päällä. Tavoitteena oli vierailla Pohjois-Ruotsin keskeisimmät kaivoskohteet, tavata alueen toimijoita ja kuulla suoraan heiltä, millaisia tarpeita ja kehityskohteita kaivostoiminnassa ja tulevissa hankkeissa on. Mukana oli edustajia Raahen Seudun Kehityksen sekä Mining Finlandin jäsenorganisaatioista.

Maanantai 9.11. – kohti Kiirunaa

Linja-auto starttasi aamulla Raahesta, mutta omalta osaltani matka käynnistyi Oulusta, jonne olin junaillut itseni edellisenä iltana.

Aamu valkeni toripoliisille.

Oulusta matkasimme Tornioon, jossa vierailimme Rajaneuvonnassa. Ennen varsinaisille kaivoskohteille suuntaamista oli hyödyllistä pysähtyä Ruotsin markkinoille menemisen käytännön kysymysten äärelle: mitä suomalaisen yrityksen tulee huomioida Ruotsissa toimiessaan ja mihin uuteen markkinaan mentäessä kannattaa varautua? Asiantuntijoiden viesti olikin hyvin selkeä: käytännön järjestelyille kannattaa varata riittävästi aikaa, sillä Ruotsin viranomaisvaatimukset poikkeavat joiltakin osin Suomen vastaavista, ja paperityöltä ei näin ollen ole mahdollista säästyä. EPSEn kannalta on syytä ottaa huomioon ainakin erilaisten turvallisuus- ja pätevyystodistusten voimassaolo rajan länsipuolella.

Tämän jälkeen suuntasimme kohti Kiirunaa. Pitkä bussimatka tarjosi samalla hyvän mahdollisuuden tutustua muihin matkalla mukana olleisiin yrityksiin ja vaihtaa ajatuksia jo ennen seuraavan päivän kaivosvierailuja. Karaokea ei luojan kiitos kukaan vaatinut, joten siltä säästyttiin.

Tiistai 10.11. – LKAB ja Viscaria, Kiiruna

Tiistai oli matkan ensimmäinen varsinainen kaivospäivä. Aamu alkoi LKAB:n Kiirunan kaivoksella, jossa pääsimme maan alle 540 metrin syvyydessä sijaitsevaan vierailukeskukseen. LKAB on maanalainen rautamalmikaivos, jossa louhitaan erittäin magnetiittipitoista Kiirunavaaran esiintymää. Kaivostoiminta alkoi teollisessa mittakaavassa jo 1800-luvun lopulla, ja nykyisin LKAB kuvaa sitä maailman suurimmaksi maanalaiseksi rautamalmikaivokseksi. Vierailun aikana kuulimme LKAB:n toiminnasta ja keskustelimme liiketoiminta- ja yhteistyömahdollisuuksista. Samalla saimme konkreettisen kuvan siitä valtavasta mittakaavasta, jossa alueella toimitaan. On selvää, että LKAB:lla on paitsi työvoimapulaa, myös jatkuva tarve löytää uusia toimittajia ja palveluntarjoajia. Työttömyys Norrbottenin alueella on hyvin alhainen verrattuna muuhun Ruotsiin, ja kilpailu ammattitaitoisista työntekijöistä kaivosalalla on kovaa: alueella toimii monia kaivosyhtiöitä, ja kylät ovat pieniä.

Ryhmäkuva 540 metrin syvyydessä olevassa vierailukeskuksessa.
LKAB esittelee kaupungin siirtoa maastokartalta.

Kiirunan kaupungin siirto tuntuu ulkopuolisesta absurdilta. Hankkeen hintalappu on arvioitu 2,5 miljardin euron paikkeille, eikä se ihmetytä turistiakaan: uuden keskustan rakennukset ovat tyylikkäitä ja uusi kaupungintalo suorastaan säkenöi. Kiirunassa vallitsee myös hyvin erikoinen, jopa aavemainen tunnelma. Ihailimme bussin ikkunasta viitisen kilometriä alkuperäiseltä paikaltaan siirrettyä upeaa kirkkoa, joka seisoo ylväänä uudella paikallaan, uudet rakennukset suorastaan kiiltelevät uutuuttaan. Samaan aikaan toisaalla purkua odottavat – tai jo puoliksi puretut – talot seisovat synkeinä tuomiotaan odottaen. (Ymmärrän nyt yllättäen hieman paremmin vuoden 2023 ruotsalaiselokuvaa Avgrunden, joka on dramatisoitu, Kiirunassa kuvattu katastrofielokuva).

Kiirunan uusi kaupungintalo keskellä uutta keskustaa.

Iltapäivällä vierailuvuorossa oli kaivoskohde Viscaria. Alueella oli kaivostoimintaa jo 1980- ja 1990-luvuilla, mutta operaatio lakkautettiin ja kaivos suljettiin kuparin kysynnän laskettua vähän ennen vuosituhannen vaihdetta. Sen jälkeen tarpeet ovat muuttuneet; yhteiskunta on siirtymässä kohti uusiutuvia energialähteitä, ja metallit ovat keskeinen tekijä tässä siirtymässä. (Viscaria). Vierailu tarjosikin toisenlaisen näkökulman Norrbottenin kaivosteollisuuteen ja mahdollisuuden keskustella kehittyvän kaivoshankkeen tarpeista projekti- ja hankintaorganisaation kanssa. Viscariassa bussin ikkunoista aukeni valtava kuhina ja tekemisen meininki, kaikkialla rakennettiin ja valmisteltiin huhtikuuta 2028, jolloin ensimmäisen konsentraattierän on määrä lähteä matkaan kaivoksesta.

Päivä päättyi siirtymiseen Kiirunasta Jällivaaraan.

Keskiviikko 11.11. – Boliden Aitik, Jällivaara

Matkan viimeinen kaivosvierailu suuntautui Boliden Aitikiin. Aamupäivän aikana kuulimme Bolidenin toiminnasta, esittelimme mukana olleiden yritysten osaamista ja ratkaisuja sekä tutustuimme kaivosalueeseen kierroksella. Saimme konkreettisen kuvan louhinnan valtavasta volyymista jo pelkkää dumpperiliikennettä katselemalla: talon kokoiset kaivosrekat kujettavat tonneittain malmia murskaamoon taukoamatta. Koska Aitikissa malmin pitoisuus on alhainen (0,15–0,20), toiminnan volyymien on oltava valtavat, jotta se olisi kannattavaa. Bolidenillä on sama tilanne kuin LKAB:lla, eli työntekijöitä, toimittajia ja alihankkijoita haetaan koko ajan.

Kaivosdumpperien mittakaava hahmottuu henkilöauton vierellä.

Kolmannen kaivoskohteen jälkeen meillä oli jo varsin monipuolinen kuva siitä, millaisia tarpeita ja mahdollisuuksia Norrbottenin kaivosteollisuuteen liittyy.

EPSEn näkökulmasta matka tarjosi ennen kaikkea mahdollisuuden kuunnella kaivostoimijoita ja keskustella heidän kanssaan kasvokkain. Vedenkäsittely, vesien kierrätys, metallien talteenotto ja pitkän aikavälin vesienhallinta ovat kysymyksiä, joissa kaivosten käytännön tarpeiden ymmärtäminen on aivan yhtä tärkeää kuin itse teknologia.

Mukaan oli lähtenyt monipuolinen joukko alan toimijoiden edustajia, ja ryhmähenki reissulla oli korkealla. Jännittäviä tilanteitakin mahtui matkaan, mutta kuljettajan ammattitaito ja seurueen erinomainen yhteistyökyky osoittivat merkityksensä, ja kaikille jäi takuulla hyvä mieli reissusta.

Erityiskiitos järjestelyistä kuuluu Raahen Seudun Kehityksen Janica Mäyrälle sekä Viexpon Minna Jakobssonille.

 

Tämän artikkelin kirjoitti


Anni Honkonen
EHSQ Manager
anni.honkonen(a)epse.fi
Follow EPSE in social media!