Teollisuuden resurssienkulutus ei ole uusi kiistakapula, ja kehityksen myötä on aina tullut myös kääntöpuolia. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan kehityksen myönteiset puolet voittavat kielteiset, ja miten varmistamme, että niin käy?
Vedestä on aina pulaa jossain päin maailmaa
Vesilaitosyhdistyksen (2021) mukaan vain noin 2,5 % maapallon vedestä on makeaa ja suurin osa siitä on kiinni jäätiköissä, jolloin vain murto-osa makeasta vedestä on ihmisten käytettävissä. Monissa maissa myös sataa vähemmän vettä kuin mitä niissä kulutetaan, ja vaikka vesi on uusiutuva luonnonvara ja maapallolla on riittävästi makeaa vettä kaikille, on sen tasapuolinen jakaminen vaikeaa. Vesivarojen määrä, vesihuollon kattavuus, veden käyttö kotitalouksissa, teollisuudessa ja maataloudessa vaihtelevat nimittäin maittain, ja vuonna 2021 arvioitiin, että jopa kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä asuu vuonna 2025 alueilla, joilla on ajoittaista pulaa vedestä. (Vesilaitosyhdistys, 2021) Teollisuudessa kulutetaan runsaasti vettä, ja kaivosteollisuus on yksi eniten vettä kuluttavista teollisuudenaloista (Water Europe 2021). Ilmastonmuutos pahentaa vesitilannetta monissa maissa, ja 2020-luvulla vesikeskusteluun on aiheellisesti noussut myös räjähdysmäisesti trendaava tekoälyteknologia.
Janoinen tekoäly
Datakeskukset ovat valtavia varastoja täynnä verkkoon liitettyjä palvelimia, joita käytetään tietojen etävarastointiin ja -käsittelyyn sekä tietotekniikkayritysten toimesta ChatGPT:n kaltaisten tekoälymallien kouluttamiseen. Datakeskukset ovat tärkeä tietoverkkoinfrastruktuurin osa, sillä ne pyörittävät esimerkiksi pankkijärjestelmiä, potilastietokantoja ja muita tärkeitä toimintoja (Sallinen, 2023) eikä nyky-yhteiskunta käytännössä pyöri ilman niitä. Huimaa vauhtia yleistyvät tekoälysovellukset vaativat valtavan datakeskuskapasiteetin, eikä se ole ongelmatonta: datakeskusten varavoimalaitteet, palvelimet, tietokoneet, jäähdytysjärjestelmät, tilan olosuhteita kuten valaistusta ja ilmankosteutta säätelevät järjestelmät sekä erilaiset valvontalaitteistot kuluttavat merkittävästi sähköä (Paukkeri, 2021). Suuri sähkönkulutus tuottaa lämpöä, ja koska datakeskusten toiminnalle on olennaista, että laitteiden vaatimat olosuhteet pysyvät vakaana kellon ympäri (Paukkeri, 2021), on ylimääräisestä lämmöstä päästävä eroon. Tässä kohtaa vesi astuu mukaan kuvaan, sillä datakeskuksia jäähdytetään usein veden avulla, ja epäsuoraa vedenkulutusta aiheuttaa lisäksi mm. sähköntuotannossa kuluva vesi. Datakeskukset rakennetaan usein sisämaahan kauas rannikoista, sillä ilmassa oleva suolavesi lisää riskiä metalliosien korroosiolle (Barratt et al. 2025). Lisäksi fyysisen turvallisuuden takaamiseksi ne tulee sijoittaa alueille, jotka eivät ole alttiita maanjäristyksille tai muille luonnonkatastrofeille (Paukkeri, 2021), ja näiden tekijöiden seurauksena niitä rakennetaan yhä useammin alueille, jotka kärsivät jo valmiiksi vesipulasta.
Suo siellä, vetelä täällä?
Teknologiajätti Amazon suunnittelee kolmea uutta datakeskusta Espanjan pohjoisosassa sijaitsevan Aragonin alueelle ja datakeskukset ovat saaneet luvan käyttää arviolta 755 720 kuutiometriä vettä vuodessa (Barratt et al. 2025). Se vastaa yli 15 000 eurooppalaisen vuotuista vedenkulutusta (Eurostat, 2025). Etelä-Eurooppa on kärsinyt viime vuosina vakavasta kuivuudesta, rajuista helleaalloista sekä laajoista metsäpaloista, joiden seurauksena esimerkiksi paikallinen ruoantuotanto kärsii jo valmiiksi vesipulasta (EEA, 2018). Toisaalta datakeskukset ovat monessa kunnassa haluttuja hankkeita niiden tuomien työpaikkojen, mahdollisten verotulojen ja muiden hyötyjen vuoksi. Monet datakeskuksia rakennuttavat teknologiajätit ovatkin ottaneet mallia virvoitusjuomajäteistä kuten Coca Colasta (2024) ja julkistaneet suunnitelmiaan veden säästämiseksi, pyrkimyksenään tulla ”vesipositiivisiksi” tiettyyn vuoteen mennessä. Veden suhteen yksinkertaisia ”kulutan vettä toisaalla, vähennän kulutusta tai lisään tuotantoa toisaalla” lähestymistapoja ei voi kuitenkaan tehdä – toisin kuin esimerkiksi hiilidioksidi, joka on globaali ongelma, veden puute on paikallista ja veden kuljettaminen pitkiä matkoja ongelmallista (Barratt et al. 2025). Veden säästäminen toisella puolella maailmaa ei siis auta paikallista vesipulasta kärsivää yhteisöä. Esimerkiksi Suomen kaltaisissa maissa, joissa vettä – ja jäähdyttämiseen vaadittua viileyttä – on riittävästi, datakeskusten rakentaminen ei ole yhtä ongelmallista.
Yksi keskustelu ChatGPT:n kanssa kuluttaa ainakin puoli litraa vettä. Montako keskustelua käyt päivässä, ja moniko niistä on tärkeä?
Teknologia kehittyy koko ajan ja niin tekevät myös energiatehokkuusratkaisut. Voidaan kuitenkin argumentoida, että tekoälyn kasvava kulutus on itsessään ongelmallista: yleistyvä ”huvikäyttö” syö valtavia määriä sähköä ja vettä, jotka ovat tietenkin pois jostain muualta – kuten maatalouden tai teollisuuden tarpeista. Ylen mukaan yksi keskustelu ChatGPT:n kanssa kuluttaa ainakin puoli litraa vettä (Siltanen, 2025). Montako keskustelua käyt päivässä, ja moniko niistä on tärkeä? On myös noussut esiin kriittisiä ääniä siitä, rapautuuko ajattelutaito, jos kaiken aivotyön ulkoistaa tekoälysovelluksille. Mitä mieltä sinä olet?
Myös kriittiset raaka-aineet ”kuumaa kamaa”
Veden ja sähkön kulutuksesta on säännöllisesti uutisoitu tekoälybuumin alkutahdeista asti, mutta tekoäly ja sen mahdollisuudet ja uhat ovat kaukana mustavalkoisesta. Yksi tekoälyn lisääntymiseen liittyvä lieveilmiö on kuparin kysynnän merkittävä kasvu. Tekoälyn kasvava suosio ja erityisesti massiivisten ja tiheiden datakeskusten rakentaminen on nimittäin ajamassa kuparin kysyntää ylös: BloombergNEF ennustaa noin 400 000 tonnin lisäkysyntää vuosittain ja potentiaalisen hintapiikin vuoteen 2028 mennessä (Mining.com, 2025). Tämä yhdistettynä energiatransitioprojekteihin ja kaivosalan hitauteen pysyä kysynnän perässä voi johtaa merkittävään kuparipulaan. Kupari kuuluu esimerkiksi EU:n kriittisten raaka-aineiden (CRM) listalle. EU määrittelee kriittiset raaka-aineet materiaaleiksi, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden saatavuus on erittäin riskialtista, ja näihin kuuluvat monet metallit ja mineraalit, joita tarvitaan vihreään siirtymään, digitalisaatioon sekä teollisuuden arvoketjuihin (European Commission, 2024). Käyttöä resurssitehokkuudelle siis löytyy.
Ennemmin mahdollisuus kuin uhka?
Tekoäly nähdään siihen liittyvistä riskeistä ja uhista huolimatta yleisesti mahdollisuutena. Ylen haastatteleman asiantuntijan mukaan tekoälyllä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, eikä epätoivoon ei ole syytä vajota (Siltanen, 2025). Se, miten tekoäly ratkaisee ilmastonmuutoksen, ei ole vielä täysin selvinnyt, mutta pystymme tekemään muutakin kuin luottamaan siihen, että joku muu (kuten tekoäly) ratkaisee ongelmat puolestamme. Esimerkiksi kaivosteollisuudella on mahdollisuus tehostaa vedenkäyttöään – esimerkiksi EPSEn kaltaisten innovaatioiden avulla – ja alalla onkin herätty kestävyysvaatimuksiin. Myös tekoäly voi auttaa veden säästämisessä. Kuten todettua, aihe ei ole mustavalkoinen, eikä suoria vastauksia ole. Me EPSEllä pyrimme joka päivä ratkomaan vedenkulutukseen, metallien ja veden kiertoon sekä kestävään tulevaisuuteen liittyviä haasteita. Tulevaisuuden teknologioiden tuleekin vastata toistensa aiheuttamaan kysyntään, ja sen EPSE taatusti tekee: menetelmällämme voimme säästää vettä, vähentää päästöjä, talteenottaa metalleja, yksinkertaistaa prosesseja ja luoda kestäviä, kumuloituvia ja mitattavia vaikutuksia.
Lähteet:
Barratt, L., Gambarini, C., Witherspoon, A. & Uteuova, A. (2025) Revealed: Big tech’s new datacentres will take water from the world’s driest areas. The Guardian, 9.4.2025. Saatavilla: https://www.theguardian.com/environment/2025/apr/09/big-tech-datacentres-water
Coca-Cola Finland (2024) Vesiprojektit. Coca-Cola – Vesihallinto (Water Stewardship). Saatavilla: https://www.coca-cola.com/fi/fi/sustainability/water-stewardship/vesiprojektit
EEA (2018) Water use in Europe — Quantity and quality face big challenges, European Environment Agency. Saatavilla: https://www.eea.europa.eu/signals-archived/signals-2018-content-list/articles/water-use-in-europe-2014
European Commission (2024) Critical Raw Materials. Single Market, Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs. European Commission. Saatavilla: https://single-market-economy.ec.europa.eu/sectors/raw-materials/areas-specific-interest/critical-raw-materials/critical-raw-materials_en
Eurostat (2025) Water statistics – Statistics Explained, European Commission. Saatavilla: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Water_statistics
Mining.com (2025) AI boom pushes copper toward a supply crunch, BNEF warns. MINING.COM, 25.8.2025. Saatavilla: https://www.mining.com/video/ai-boom-pushes-copper-toward-a-supply-crunch-bnef-warns/
Paukkeri, T. (2021) Datakeskuksen eri jäähdytysvaihtoehdot ja niiden kustannusvertailu Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/495617/Paukkeri_Toni.pdf?sequence=3
Sallinen, P. (2023) Hukkalämpö on kahden kauppa. Energiauutiset, 7.9.2023. Saatavilla: https://www.energiauutiset.fi/kategoriat/markkinat/hukkalampo-on-kahden-kauppa.html
Siltanen, M. (2025) Datakeskusten valtava vedenkulutus on järkyttänyt maailmalla – Suomessa tilanne on toinen. Yle, 11.8.2025. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20175822
Vesilaitosyhdistys (toim.) (2021) Globaalit vesivarat: opettajan opas. EDUWATER, CBC-yhteistyöhanke. Saatavilla: https://www.vesi.fi/wp-content/uploads/2021/11/eduwater-globaalitvesivarat-opettajanopas2021.pdf
Water Europe (2021) The new CDP tool “Water Watch” ranks the most water-intensive sectors – Which are they?. Saatavilla: https://watereurope.eu/the-new-cdp-tool-water-watch-ranks-the-most-water-intensive-sectors-which-are-they/
Tämän artikkelin kirjoitti
Anni Honkonen
EHSQ Manager
anni.honkonen(a)epse.fi
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa!
