Vuosikymmenten ajan teollisuus on noudattanut yksinkertaista toimintamallia: vettä otetaan käyttöön, käytetään prosesseissa, puhdistetaan ja lasketaan ulos. Järjestelmä perustui oletukseen, että vettä on aina luotettavasti ja edullisesti saatavilla.
Tämä oletus on nyt kyseenalaistettava.
Makean veden saatavuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Joillakin alueilla sitä on vähemmän saatavilla, toisilla se on kalliimpaa, ja monissa tapauksissa molempia. Samalla äärimmäiset sääilmiöt vaikuttavat tarjontaan, säännökset tiukentuvat ja veteen liittyvät toimintariskit kasvavat. Aiemmin taustalla pysynyt resurssi on nyt siirtymässä liiketoimintariskien keskiöön. Vettä paljon kuluttaville teollisuudenaloille tämä merkitsee selkeää muutosta: vettä ei voida enää käsitellä vakaana ja edullisena tuotantopanoksena. Sitä on hallinnoitava strategisena resurssina.
Tässä vaiheessa veden kiertotalous tulee keskeiseksi. Sen sijaan, että vettä käytetään kerran ja vapautetaan viemäriin tai luontoon, yritykset pohtivat, miten vettä voidaan käyttää uudelleen, ottaa talteen ja hallita älykkäämmin koko toimintaketjussa. Tämä muutos muuttaa yritysten toimintatapoja. Se voi vähentää riippuvuutta ulkoisesta makeasta vedestä, parantaa prosessien tehokkuutta ja tehdä aiemmin kiinteinä pidetyistä kustannuksista hallittavampia. Epävarmemmassa ympäristössä tästä hallinnasta tulee kilpailuetu.
Käytännön esimerkki ”käyttötarkoitukseen sopivasta” uudelleenkäytöstä
Yksi syy siihen, miksi veden uudelleenkäyttöä on joskus pidetty vaikeana, on oletus, että kaiken talteen otetun veden on täytettävä mahdollisimman korkeat laatuvaatimukset. Käytännössä tämä on harvoin tarpeen. Tehokkaampi lähestymistapa on ”käyttötarkoitukseen sopiva” uudelleenkäyttö, mikä tarkoittaa veden käsittelyä vain sen seuraavaan käyttötarkoitukseen vaadittavaan laatuun, olipa kyseessä sitten jäähdytys, puhdistus tai tietyt tuotantoprosessit.
Tällä erolla on merkitystä. Kun käsittely sovitetaan todellisiin toiminnallisiin tarpeisiin, veden talteenotto muuttuu paljon käytännöllisemmäksi ja taloudellisesti järkevämmäksi antaen yrityksille mahdollisuuden välttää tarpeetonta monimutkaisuutta ja kohdentaa investoinnit sinne, missä ne luovat eniten arvoa.
Toisin sanoen kiertotalous toimii parhaiten silloin, kun sitä ei tavoitella abstraktilla tasolla, vaan kun se suunnitellaan teollisen käytön todellisuuden pohjalta.
Resilienssi on nyt osa vesikeskustelua
Tärkein argumentti veden kiertotalouden puolesta ei ehkä ole enää pelkästään ympäristöön liittyvä, sillä strateginen merkitys korostuu. Teollisuudenalat, jotka vähentävät riippuvuuttaan makeasta vedestä, ovat paremmassa asemassa selviytymään häiriöistä, olipa kyse sitten kuivuudesta, ilmaston vaihteluista, infrastruktuurin kuormituksesta tai muuttuvasta sääntelystä. Ne ovat myös paremmin valmistautuneita tulevaisuuteen, jossa veden saatavuus saattaa yhä enemmän määrittää, missä ja miten teollinen toiminta voi kasvaa.
Tärkein argumentti veden kiertotalouden puolesta ei ehkä ole enää pelkästään ympäristöön liittyvä, sillä strateginen merkitys korostuu.
Tästä näkökulmasta katsottuna veden kiertotalousjärjestelmät eivät ole pelkästään kestävän kehityksen aloite; ne ovat osa riskienhallintaa, osa liiketoiminnan jatkuvuutta ja osa kilpailukyvyn säilyttämistä resurssien niukkuuden maailmassa. Todellinen kysymys ei ole enää se, voidaanko jätevettä käyttää uudelleen, vaan kiireellisempi kysymys on, onko teollisuudella varaa jatkaa kierrätettävän veden käsittelyä jätteenä. Koska tulevina vuosina yritykset, jotka hallitsevat vettä älykkäimmin, saattavat olla myös niitä, jotka menestyvät kilpailussa parhaiten.
Tämän artikkelin on kirjoittanut
Khawer Shafqat
Solution Manager
khawer.shafqat(a)epse.fi
Seuraa meitä myös sosiaalisessa mediassa!
ps. Artikkelin on suomentanut Anni Honkonen.