Tammikuun alussa täyttyi seitsemäs vuoteni EPSEllä ja voin jo kenties reflektoida matkaani parikymppisestä opiskelijasta kolmekymppiseksi ammattilaiseksi. Polkuni ei ole ollut suoraviivainen mutta toisaalta se on ollut vakaa – olen ollut saman työnantajan palveluksessa aivan uran alkutahdeilta asti, joten väkisinkin sitä pohtii: olenko jäänyt jostakin paitsi, vai kenties saanut kokea jotain tässä maailmanajassa kadehdittavaa?
Koulutusta kolmesta korkeakoulusta
Opiskelin ensin biologiaa Turun yliopistossa, mutta nopeasti totesin, ettei eliökunnan latinankielinen nimistö vastaa käsitystäni kiinnostavasta aihepiiristä. Vaihdoin muutamia kilometrejä Aurajoen vartta eteenpäin Turun ammattikorkeakoulun sittemmin suljetulle Sepänkadun kampukselle insinööriopintoihin. Ne opinnot ylisuoritin tyylilleni uskollisesti vuotta tavoiteaikaa nopeammin, keräten kaikki keskeiset kokemukset niin opiskelijaelämästä juhlineen ja tuutoroinnin vastuineen kuin myös ammattikorkeakoulun tutkimusryhmätyöskentelystä kannustavien kollegoiden parissa.
Tätä haaraa seuratessani tieni johti EPSElle projektikoordinaattorin rooliin keskelle dynaamista – toisinaan hieman kaoottista ja keskeneräistä – pienen yrityksen arkea. Tein insinöörityöni ja valmistuin ensimmäisen työvuoteni aikana, ja silloin mielessäni ei ollut muuta kuin tehdä vain töitä hamaan tulevaisuuteen – opiskeluaikana kokemusta kun tuli jopa kolmelta eri työnantajalta samanaikaisesti opintojen kera, oli paletti pitkään aika täynnä.
Koronavuosista selvittyämme päätin viimeistellä koulutukseni Tampereen yliopistossa Hervannan kampuksella (entisellä TTY:llä). Valmistuin keväällä 2025 töiden ohella suoritetusta maisteriohjelmasta diplomi-insinööriksi pääaineenani turvallisuustekniikka ja sivuaineenani tuotantotalous. Teekkarilakki on paraatipaikalla kotonani muistuttamassa siitä, että selvisin insinöörimatematiikan kursseista kymmenen vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen, joten mikään tielleni osuva tehtävä ei ole liian vaikea.
Työkokemusta monesta roolista – pienen yrityksen parhaat puolet
Jokainen yritys on omanlaisensa, ja kaikissa on eittämättä hyvät ja huonot puolensa. Pienessä yrityksessä työskentelyn ehdottomasti paras puoli on monipuolisuus ja se, että eteen tulee monenlaisia tehtäviä, tilanteita, haasteita ja ratkaisuja. Yksi ihminen hoitaa useampaa tonttia, päätöksenteko on ketterää, byrokratia vähäistä ja hierarkia usein olematonta. Tahti on nopea.
Oma roolini alkoi projektikoordinaattorin tehtävistä mutta on muotoutunut vuosien varrella kattamaan myös HSE-vastuita, tiedonhallintaa ja markkinointia. Kävin työsuojelupäällikön kurssin viitisen vuotta sitten, ja hoidan lakisääteisiä työsuojelutehtäviä yhdessä työsuojeluvaltuutetun ja toimitusjohtajan kanssa. Vastaan tietohallinnosta esimerkiksi dokumentinhallintajärjestelmän pääkäyttäjän roolissa ja huolehdin yhdessä tiimini kanssa, että dokumentoinnin, raportoinnin ja viestinnän prosessit ovat olemassa ja kehittyvät koko ajan. Kehitämme muitakin prosesseja, kuten pilotointia ja asiakasprosessia yhdessä muiden tiimien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhdessä tiimini kanssa teemme myös kaikki sisällöt EPSEn nettisivuille, somekanaviin kuten LinkedIniin ja YouTubeen, ja lähes kaikki markkinointimateriaalit kuten esitteet ja esitykset, joita muut epseläiset tarvitsevat.
Olen matkustanut EPSEn kanssa niin yli kuukauden mittaisille pilotointimatkoille, kuin kansainvälisiin messutapahtumiinkin eri puolelle maapalloa. Olen lisäksi saanut tavata ihmisiä, joita en olisi koskaan tavannut osana suurempaa korporaatiota – kuten esimerkiksi toimitusjohtajia, hallitusten puheenjohtajia, suurlähettiläitä ja ministereitä.
Oma tiimi, paras tiimi
Pienessä yrityksessä töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä muiden kanssa ja omaa osaamista paikataan kollegojen osaamisella siellä, missä ja milloin tarve on. EPSEllä koko yritys on käytännössä samaa tiimiä, sillä töitä tehdään yhdessä konkreettisesti: monissa viikkopalavereissa on paikalla koko henkilöstö, ja etenkin Ylöjärven toimipisteellä yhteistyötä tehdään sillä porukalla, jota kulloinkin tarvitaan. Ryhmätyö ei tosin ole mikään itseisarvo. Jos työ edellyttää itsenäistä työskentelyä, etätyö on joustavasti mahdollista.
Kollegani Anna Kivimäki aloitti EPSEllä muutama vuosi sitten harjoittelijana, ja teki ohjauksessani ansiokkaan opinnäytetyönsä EPSEn pilotointilaitteistosta. Valmistumisensa jälkeen Annasta tuli projekti-insinööri ja yhden naisen tehotiimini laajentui kahden naisen tehotiimiksi. Annan kanssa on ilo työskennellä, sillä hän on innovatiivinen, oma-aloitteinen ja tehokas, sekä taitava niissä asioissa, joissa olen itse huono.
On myös haasteita
Pienessä yrityksessä työskentelyssä on myös vähemmän hohdokkaita puolia. Kaikille monialaisuus ja toimenkuvan moninaisuus ei sovi. Toiset haluavat selkeästi määritellyt ja kiinteät raamit tekemiselle, ja silloin on syytä hakeutua organisaatioon, joka sen mahdollistaa. Lisäksi pienissä yrityksissä resurssit mitataan eri asteikolla kuin suurissa. Monesti pienen yrityksen realiteetti on se, että resurssit ovat tiukalla ja usko omaan tekemiseen ja menestykseen on oltava vahva, jotta kompromisseja jaksaa tehdä. Rahoitushakemusten tekeminen on arkipäiväistä, ja niiden byrokratia voi toisinaan puuduttaa.
Myös tiimin tärkeys korostuu, ja pienessä yhteisössä henkilökemioiden merkitys on valtava, sillä ketään ei voi vältellä. Prosessien luominen, ylläpito ja kehitys tukevat työskentelyä ja vähentävät henkilökohtaisten suhteiden merkitystä, mutta silti pienessä tiimissä on tultava toimeen kirjaimellisesti kaikkien kanssa. Tämä kysyy myös (itsensä) johtamisen taitoja ja sosiaalista älyä paitsi johtajilta, myös tiimiläisiltä.
Suunta kohti työelämän tasa-arvoa
Suomalaisessa (ja kansainvälisessä) teollisuudessa on vielä sukupuolittuneita rakenteita, jotka kaipaavat tuuletusta. Naisia on yhä liian vähän johtavissa asemissa, ja toisinaan naisten puute myös ruohonjuuritasolla ilmenee käytännön ongelmina: eräässä pilotointikohteessa 2020-luvulla ei ollut naisten sosiaalitiloja lainkaan, sillä niille ei ollut koskaan ollut tarvetta. Suomessakin on yhä tekniikan alalla naisten ja miesten välillä selittämätön, 5,5 % palkkaero (kokonaispalkkaero on kymmenen prosentin luokkaa1), joten muutosta tarvitaan.
EPSEllä mahdollisuuksia on aina annettu sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta. Ajattelen, että meillä on mahdollisuus kumota ennakkoluuloja tai vanhentuneita ajatusmalleja. Konkreettisimmin tämä näkyy kenttäpilotoinneissa, joissa olen toisinaan kentällä tehtävissä, jotka usein nähdään miehisinä.
Teemme mielellämme myös opiskelijayhteistyötä erilaisissa projekteissa, ja ohjaan esimerkiksi opinnäytetöitä silloin, kun meillä on resursseja ottaa opinnäytetyön tekijöitä ja aihepiiri on lähellä omaa osaamistani tai kokemustani. Toistaiseksi olen ohjannut neljä opinnäytetyötä, ja viimeisimpiä palautteita lukiessani melkein herkistyin niiden ylistävästä sävystä.
Käyn myös oppilaitosten tapahtumissa tai tilaisuuksissa kertomassa opintopolustani silloin, kun siihen tulee tilaisuus. Ajattelen, että jos onnistun antamaan rehellisen näkemyksen mahdollisuuksista, joita työelämässä on tarjolla, ja jos yksikin tyttö inspiroituu siitä ja päättää hakea tekniikan tai luonnontieteiden alalle, olen tehnyt jotain oikein. En halua painottaa “oman jutun eetosta”, mutta oman kiinnostuksen seuraaminen kannattaa, vaikka työlle on muitakin merkityksiä (kuin olla elämän keskipiste).
Mitä seuraavaksi?
Minulla on vielä paljon opittavaa, etenkin seuraavasta vaiheesta, johon pääsemme etenemään loppuvuodesta 2025 solmittujen Green Zone -sopimusten ja yhdysvaltalaisen EPSE Technology Inc. yhteisyrityksen myötä. Vuosien varrella työtehtäväni EPSEllä ovat muotoutuneet ennen kaikkea yrityksen tarpeiden, mutta myös osaamiseni ja kiinnostukseni mukaan. Koen oppineeni paitsi substanssiosaamista vedenkäsittelystä ja kaivosteollisuudesta, myös johtamista ja sosiaalisia työelämätaitoja.
Minulla on etuoikeutettu mahdollisuus kerätä oppia paitsi kollegoiltani, myös esihenkilöiltäni ja yhteistyökumppaneiltamme, kuten EPSEn toimitusjohtaja Jouni Jääskeläiseltä, EPSE Technology Incin Steve Evansilta ja Blane Wilsonilta. Kaikki kolme ovat oman alansa rautaisia ammattilaisia, joilla on paitsi iän ja kokemusvuosien tuomaa kokemusta ja tietoa, myös hersyvä huumorintaju, mikä varmistaa, että työtä tehdään aina positiivisella otteella. Mielestäni se kantaa arjessa paremmin kuin mikään muu.
Lähteet:
1TEK (2023). Naisten ja miesten palkat tekniikan alalla. Saatavilla: https://www.tek.fi/fi/tietoa-tekista/tutkimus/tek-tutkii-yhdenvertaisuus-ja-tasa-arvo/naisten-ja-miesten-palkat-tekniikan-alalla
Tämän artikkelin kirjoitti
Anni Honkonen
EHSQ Manager
anni.honkonen(a)epse.fi
Seuraa meitä myös somessa!
