Sunnuntaina 8.3. vietettävän kansainvälisen naistenpäivän sekä lähestyvän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi haastattelimme henkilöstöämme tasa-arvosta ja sen eri teemoista. Osassa vastauksista peräänkuulutettiin muutostarvetta, osassa korostettiin sitä, että pitkälle on jo tultu.
Selkeyttä tasa-arvotyöhön
EPSEn tasa-arvotyön sisältö on jäänyt henkilöstölle hieman hähmäiseksi, ja näyttäytynyt pääasiassa kielellisenä huomaavaisuutena muunkielistä henkilöstöä kohtaan. EPSEllä työskentelee tällä hetkellä hieman laskutavasta riippuen 15–25 % muita kuin kantasuomalaisia ja 30–40 % naisia. Ylemmässä johdossa tai hallituksessa ei ole tällä hetkellä yhtäkään naista, mikä heijastaa teollisuuden ja etenkin kaivosteollisuuden rakenteita, jotka muuttuvat hitaasti. Myöskään rekrytointipolitiikkaa ei ole erityisesti sanoitettu. Rekrytointeja ei tehdä anonyymisti, joten mahdollisuus vinoumalle tai tiedostamattomien ennakkoluulojen vaikutukselle on olemassa, vaikka sitä pyritäänkin tietoisesti välttämään. Ummehtunutta toiminta ei kuitenkaan ole. EPSEllä nuoret naiset osallistuvat ja johtavat projekteja tasa-arvoisesti myös vaativissa ja haastavissa toimintaympäristöissä, mikä poikkeaa monessa kohdemaassa totutusta. Tämä viitoittaa tietä myös tulevaisuuden johtotehtäviin. Selkeyttä sekä rekrytointeihin että tasa-arvotyön sisältöön tuo toivottavasti vuoden 2026 aikana työstettävä monimuotoisuus- ja inkluusiopolitiikka, joka tulee osaksi EPSEn hallinnollisten politiikkojen joukkoa ohjaamaan päätöksentekoa ja toimintamalleja.
Urapolkujen sukupuolittuminen
Kemistit ovat usein miehiä ja laborantit lähes poikkeuksetta naisia. Pari vuosikymmentä sitten valmistuvien laboranttien sukupuolijakauma oli hyvin selkeä: miehiä oli vain häviävän pieni osa valmistuneista, muistelee yksi EPSEn laboratorion asiantuntijoista. Vielä 2020-luvullakin tyttöjen ja naisten koulutuspolut eroavat merkittävästi poikien ja miesten koulutuspoluista lähes kaikissa OECD-maissa: STEM-aloilla (science, technology, engineering, mathematics – luonnontieteiden ja insinöörityön alat) enemmistö opiskelijoista on poikia ja miehiä ja toisaalta kasvatusaloilla sekä terveys- ja hyvinvointialoilla enemmistö opiskelijoista on tyttöjä ja naisia. Suomessa ko. aloilla sukupuolten väliset erot ovat korkea-asteen koulutuksessa OECD-keskiarvojakin suurempia (Valtionneuvosto 2024). Tämä nousee esiin myös muissa haastatteluvastauksissa: työelämän epätasa-arvon nähdään johtuvan suurelta osin siitä, että moni ala on edelleen vahvasti sukupuolittunut, mikä juontaa juurensa kasvatuksesta ja kulttuurisista odotuksista. Tyttöjä rohkaistaan usein olemaan kilttejä, yhteistyökykyisiä, tunnollisia ja hoivaavia. Poikia kannustetaan keskimäärin enemmän itsenäisyyteen, riskinottoon ja kilpailuun. Kun nämä odotukset alkavat varhaisessa vaiheessa, ne heijastuvat myöhemmin esimerkiksi uravalintoihin, johtotehtäviin hakeutumiseen sekä myös palkkaneuvotteluihin. Miehet esimerkiksi neuvottelevat palkastaan keskimäärin useammin kuin naiset, mikä osaltaan kasvattaa palkkaeroja. Palkkausjärjestelmien tulisi olla läpinäkyvämpiä ja sidottuja työtehtävien vaativuuteen ja yksilön osaamiseen. Kun palkka perustuu selkeisiin kriteereihin eikä neuvottelutaitoon tai epävirallisiin käytäntöihin, erot yleensä pienenevät.
Monimuotoisuus etuna
Myöskään roolimallien merkitystä ei tule vähätellä. Se, mitä näemme arjessa, mediassa ja kaikkialla ympärillämme muokkaa käsityksiä siitä, millaiset urapolut ovat mahdollisia. EPSEn naispuoliset edustajat kävivätkin viime vuonna yläkoululaisille ja lukioikäisille suunnatussa tapahtumassa toiveinaan näyttää mallia erityisesti tekniikan ja luonnontieteen aloista kiinnostuneille tytöille. Tulee kuitenkin muistaa, että naiset eivät ole ainoa epätasa-arvosta suhteettomasti kärsivä väestöryhmä. Neljä muuta ryhmää, joita pidetään yleisesti työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa kokonaisuudessaan heikommassa asemassa olevina ja jotka kohtaavat usein syrjintää ryhmään kuulumisensa vuoksi ovat maahanmuuttajat, heidän jälkeläisensä ja etniset vähemmistöt, LGBT+-henkilöt, ikääntyneet ja vammaiset (OECD 2020). Monimuotoisuus tarjoaa mahdollisuuksia, jos sitä hallitaan asianmukaisesti ja jos kyetään käyttämään täysimääräisesti hyväksi monimuotoisen väestön kaikki kyvyt. Osallistavat työmarkkinat ovatkin avainasemassa monimuotoisuuden valjastamisessa ajassa, jossa kysytään jatkuvaa tuottavuuden parannusta, etsitään kilpailuetua ja pyritään erottautumaan globaaleilla markkinoilla.
Suomalainen tasa-arvo
Tasa-arvo on monelle työntekijällemme keskeinen arvo, mutta sen tulevaisuudesta sekä Suomessa että maailmalla liikkuu uhkakuvia. Sukupuolitasa-arvon lisäksi ollaan huolissaan varallisuus-, terveys- ja ikätasa-arvoista, joiden pelätään heikkenevän sitä mukaa kun Suomi purkaa hyvinvointivaltiomallia ja maailma laajemmin ajautuu huoltosuhdekriisiin. Yksi vastaajista huomauttaa, että viime vuosikymmeninä Suomi on jakautunut yhä selkeämmin ylä- ja alaluokkaan ja maahamme on muodostunut sekä informaali keikkatyöluokka että harmaa talous ja väkivaltainen järjestäytynyt rikollisuus. Suomalaisessa työelämässäkin tasa-arvotyölle on yhä kysyntää, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on parantunut: esimerkiksi tytöttelyä tai vähättelyä ei kuulla enää samalla tavalla kuin ennen: yksi vastaajistamme muistelee, kuinka ”piti todistaa olevansa yhtä hyvä kuin miehet”. Liittojen julkaisemista läpinäkyvyyttä parantavista palkkatilastoista huolimatta palkkaero on yhä kuromatta miesten ja naisten välillä ja johtotehtävissäkin on yhä merkittävästi useammin (valkoinen) mies kuin joku heikommassa asemassa olevaan ryhmään kuuluva, kuten nainen tai maahanmuuttaja. Herää aiheellinen huoli siitä, poistuuko Suomesta työvoimaa työelämässä muhivan rakenteellisen syrjinnän seurauksena. Ei-länsimaalaisen koulutustaustan ja osaamisen luotettava todentaminen onkin tärkeä kehityskohde kansallisella tasolla.
Ei-länsimaalaisen koulutustaustan ja osaamisen luotettava todentaminen onkin tärkeä kehityskohde kansallisella tasolla.
Suomen työelämä on hyvin pitkälle säänneltyä ja ammatillinen kanssakäyminen tapahtuu meillä tarkasti rajatuissa puitteissa, ja työelämän etuina ovat minimaalinen korruptio, korkea luotettavuus sekä hyvä työn ja vapaa-ajan tasapaino, joka korostaa yksilönvapautta. Esimerkiksi ranskalaisilta on kuultu ihmettelyä ja kehuja siitä, miten Suomessa ollaan edellä vanhempainvapaiden määrässä sekä tasa-arvoistamisessa. Heikkoutena suomalaisessa työelämässä on hallinnollinen kuorma erityisesti pienyrityksille ja innovatiivisille toimijoille sekä sääntely, jonka voidaan nähdä toisinaan kannustavan minimaaliseen työpanokseen ja jopa työttömyyteen. Vertailukohteita EPSEn henkilöstöllä on mm. itäaasialaisesta sekä eteläeurooppalaisesta työkulttuurista.
Mitä tehtävissä?
Eräs vastaajistamme toteaa, että uhkaavan kehityksen jarruttaminen vaatisi yhteiskunnallisella tasolla tuottavuuden lisäämistä, mikä puolestaan herättää kysymyksiä ympäristönäkökulmista – tämä on vaativa dilemma ratkaistavaksi, sillä jossain määrin yhteiskuntien täytyy valita tasa-arvon, arvokkaan elämän, ympäristön ja kansallisen turvallisuuden välillä. Ratkaiseva tasa-arvotyö tehdäänkin poliittisissa päättävissä elimissä, joilta odotetaan ennen kaikkea päätöksiä. Uhrauksia joudutaan tekemään, mutta jahkaamisen aika on ohi – päätöksiä on saatava aikaiseksi. Sekä yritykset että hallitukset voivat vastata tasa-arvohaasteeseen politiikoilla, joilla vahvistetaan monimuotoisten ryhmien osallisuutta ja vähennetään syrjintää yhteiskunnassa, työpaikoilla ja työmarkkinoilla. Tasa-arvoinen yhteiskunta tuokin yhteiskuntarauhaa ja sitä myötä turvallisuutta kaikille sen jäsenille. Yrityksissä on herätty huoleen osaajapulasta, ja poliittisia toimia tarvitaan poliittisella tasolla, jotta tuottavuuden kestävä kasvu on mahdollista. Sukupuolikiintiöt sekä palkkaukseen ja vanhempainvapaisiin liittyvä lainsäädäntö ovat jäävuoren huippuja. Syrjinnän ja poliittisten toimien tehokkuuden mittaaminen voi kuitenkin olla vaikeaa tietojen rajallisuuden vuoksi, sillä useimmat EU:n jäsenvaltiot eivät kerää järjestelmällisesti tietoja etnisestä taustasta, rodusta ja seksuaalisesta suuntautumisesta (OECD 2025).
Tehdään tästä henkilökohtaista
Tasa-arvo ei synny pelkästään politiikoista ja periaatteista, vaan siitä, että stereotypioihin, vähättelyyn ja epäasialliseen käytökseen puututaan myös pienissä arjen tilanteissa. Erilaisissa yhteisöissä normit muuttuvat usein melko nopeasti, kun epäasialliseen käytökseen puututaan, eikä hyväksytä hiljaisesti, kuten yksi vastaajistamme tiivistää. Monen onkin syytä laajentaa omaa ajatusmaailmaansa ja nähdä, miten moni asia on heille itsestäänselvyys. Aiheesta keskustelu on arvokasta ja tärkeämpää kuin koskaan. Polarisaation ja vastakkainasettelun aikana kyky kuunnella muita provosoitumatta ja tarvittaessa muuttaa omia mielipiteitään ja näkemyksiään on arvokas taito. Huolehdi, että omasi on tallella.
Lähteet:
Valtioneuvosto. (2024) Education at a Glance: Sukupuolten väliset erot koulutuspoluissa suuria OECD-maissa – Suomen kuva kansainvälisessä vertailussa pitkälti muuttumaton. 10.9.2024. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/education-at-a-glance-sukupuolten-valiset-erot-koulutuspoluissa-suuria-oecd-maissa-suomen-kuva-kansainvalisessa-vertailussa-pitkalti-muuttumaton.
OECD (2025) Combatting Discrimination in the European Union. Paris: OECD Publishing. Saatavilla: https://www.oecd.org/en/publications/combatting-discrimination-in-the-european-union_29c2c36a-en.html
OECD (2020) All Hands In? Making Diversity Work for All. Paris: OECD Publishing. DOI: 10.1787/efb14583-en. Saatavilla: https://www.oecd.org/en/publications/all-hands-in-making-diversity-work-for-all_efb14583-en.html
Tämän artikkelin on kirjoittanut
Anni Honkonen
EHSQ Manager
anni.honkonen(a)epse.fi
Follow EPSE in social media!
